Hieman yli vuosi sitten

Kävin lääkärissä kovien rintakipujen vuoksi. Pelkäsin tietysti pahinta että mulla olisi rintasyöpä. Lääkäri tutki ja totesi että se on mahdotonta. Mietimme mahdollisia syitä kivuilleni. Ja lopulta sanoin että voin olla mahdollisesti raskaana. Kuukautiseni olivat aina milloin mitenkin ja välillä jäivät kokonaan pois, näin oli tälläkin kertaa käynyt, joten niistäkään ei voinut varmaksi päätellä. Tein siellä saman tien raskaustestin ja oletin että tuloksia pitää odotella ainakin päivän. 

Sain kuitenkin tunnin päästä vastauksen soittessani labraan. Kiva naishoitaja vastasi että "tulokset ovat positiiviset, onneksi olkoon olet raskaana!" En osaa kuvailla reaktiotani en tiennyt alanko nauramaan vai itkemään. Kysyin vielä kerran "olenko oikeasti raskaana!?" Puhelimen toisessa päässä vastattiin: "Kyllä olet, nyt ei muuta kun soittamaan neuvolaan ja varaamaan aikaa" Tuijotin varmaan vartin ikkunasta ulos liikkumatta puhelun jälkeen ja päässäni pyöri sama kysymys johon sain hetki sitten jo toiseen kertaan vastauksen. 

En pystynyt odottamaan että pääsen töistä kertomaan Janille, joten soitin saman tien ja ilmoitin uutiset. 
Sieltä kuului: "Mitä?! Raskaana?! Ootko tosissasi?!" Sen jälkeen oli hetken kestävä hiljainen hetki jolloin kumpikin jähmettyi ihmettelemään ja sisäistämään uutisia. Ja niin se ihana raskaus aika alkoi meidän pikkuista odottaen!

Alkuraskaus tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes masu alkoi lopulta näkymään. Silloin vasta aloin uskomaan että siellä tosiaan kasvaa pieni suuri ihme <3 Keskivaihe meni silmän räpäyksessä ja loppuvaihe tuntui kestävän ikuisuuden. Kunnes tuli elämäni paras päivä jolloin saatiin ikioma nyytti syliin <3 

 

Masu asukki aluillaan

 

Masu-asukki 1,5kk